23. elokuuta - 5. huhtikuuta. 227 päivää, seitsemän postausta.
Kliseisesti tässä kohtaa kuuluu sanoa, että aika on mennyt kuin siivillä, ja niinhän se onkin. Muistan tarkasti jokaisen illan (useimmiten viimeisen julkaisupäivän illan), ja sen miten kiireessä yritin saada jotain aikaiseksi ilman inspiraatiota. Loppujen lopuksi jokaisesta postauksesta löytyy kuitenkin jotain, mistä olen ylpeä - toisista enemmän, toisista vähemmän. Epäonnistunein postaukseni on ehdottomasti tekemäni runo. Se on tekemällä tehty viimeisenä julkaisupäivänä, ja siitä olisi voinut saada paljon enemmän irti, jos sen olisi tehnyt kunnolla. Onnistunen postaukseni taas on mielestäni kirjan esittely -postaus. Sain kirjan luettua hyvissä ajoin, ja arvostelun tekeminen sujui leppoisasti ja ilman kiireitä, vaikka julkaiseminen venyikin taas viimeiseen päivään. Onnistuin myös sisällyttämään kirjaesittelyyn kaiken haluamani. Pidän myös tekemästäni bannerista.
Koko työssä olen onnistunut mielestäni hyvin, vaikkei blogissani ”ympyrä sulkeudukaan”. Olen päättötyön edetessä miettinyt sanaani usealta eri kantilta, mutta koska valitsin niin haastavan ja epäabstraktin sanan, on sen syvempi pohdiskelu ollut hankalaa. Päättötyön myötä on alkanut kiinnittää huomiota siihen, jos jotkut mainitsevat puheensa keskellä päättötyösanani. Kirjoittajana olen varmaan kehittynyt, mutten mitenkään ylitsepääsemättömästi blogin alusta loppuun. Kuitenkin tuntuu, että blogin kirjoitukset ovat parempia entisiin teksteihini verrattuna. En edelleenkään tykkää kirjoittaa tarinoita tai runoja, mutta arvostelujen kirjoittaminen käy vapaa-ajan viettämisestä, ei koulutyöstä. Olen ruvennut kiinnittämään enemmän huomiota kielioppiin ja tekstien yhtenäisyyteen. Jossen mitään muuta ole oppinut, niin sen miten voi luoda jotain tyhjästä, aivan viime hetkillä, ja olla vielä ylpeä siitä jonkin ajan päästä.
Blogin tekeminen on tuntunut ylipäätään tosi mukavalta, vaikka ensin oman blogin tekeminen ja tekstien julkisuus vähän hirvittikin. Alussa pelkäsin, että olisin valinnut ihan mahdottoman sanan, mutta loppujen lopuksi päättötyökin valmistui ilman ylitsepääsemättömiä tuskia. Aluksi mietin salaisuutta vain juorujen kannalta, mutta näin lopussa siitä on paljastunut minullekin ihan uusia piirteitä. Pan’s Labyrinth –leffa-arvostelun jälkeen rupesin miettimään olemassa olon ja todellisuuden salaisuutta, jota en olisi alussa liittänyt sanaani ollenkaan.
Julkaisupäivä kerran kuukaudessa aiheutti aina paljon stressiä, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen oli kiva, ettei palautus keskittynyt yhdelle päivälle. Seuraavan vuoden blogin tekijöitä kuitenkin kehottaisin valitsemaan syvällisen ja hieman abstraktin adjektiivin sanaksi. Konkreettisista asioista olisi varmaan hankala kirjoittaa. Lisäksi kannattaa aloittaa valmistautuminen julkaisupäivään ajoissa.
Yleisiä plussia siitä, että päättötyö tehtiin blogina, oli muun muassa se, kun omia tekstejä kommentoidaan rakentavasti - muidenkin kuin opettajan kannalta. Se oli oiva lisäys projektiin, oli aina jotain mistä parantaa. Suosittelen blogia ehdottomasti myös seuraavan vuoden päättötyömenetelmäksi.
Koko työssä olen onnistunut mielestäni hyvin, vaikkei blogissani ”ympyrä sulkeudukaan”. Olen päättötyön edetessä miettinyt sanaani usealta eri kantilta, mutta koska valitsin niin haastavan ja epäabstraktin sanan, on sen syvempi pohdiskelu ollut hankalaa. Päättötyön myötä on alkanut kiinnittää huomiota siihen, jos jotkut mainitsevat puheensa keskellä päättötyösanani. Kirjoittajana olen varmaan kehittynyt, mutten mitenkään ylitsepääsemättömästi blogin alusta loppuun. Kuitenkin tuntuu, että blogin kirjoitukset ovat parempia entisiin teksteihini verrattuna. En edelleenkään tykkää kirjoittaa tarinoita tai runoja, mutta arvostelujen kirjoittaminen käy vapaa-ajan viettämisestä, ei koulutyöstä. Olen ruvennut kiinnittämään enemmän huomiota kielioppiin ja tekstien yhtenäisyyteen. Jossen mitään muuta ole oppinut, niin sen miten voi luoda jotain tyhjästä, aivan viime hetkillä, ja olla vielä ylpeä siitä jonkin ajan päästä.
Blogin tekeminen on tuntunut ylipäätään tosi mukavalta, vaikka ensin oman blogin tekeminen ja tekstien julkisuus vähän hirvittikin. Alussa pelkäsin, että olisin valinnut ihan mahdottoman sanan, mutta loppujen lopuksi päättötyökin valmistui ilman ylitsepääsemättömiä tuskia. Aluksi mietin salaisuutta vain juorujen kannalta, mutta näin lopussa siitä on paljastunut minullekin ihan uusia piirteitä. Pan’s Labyrinth –leffa-arvostelun jälkeen rupesin miettimään olemassa olon ja todellisuuden salaisuutta, jota en olisi alussa liittänyt sanaani ollenkaan.
Julkaisupäivä kerran kuukaudessa aiheutti aina paljon stressiä, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen oli kiva, ettei palautus keskittynyt yhdelle päivälle. Seuraavan vuoden blogin tekijöitä kuitenkin kehottaisin valitsemaan syvällisen ja hieman abstraktin adjektiivin sanaksi. Konkreettisista asioista olisi varmaan hankala kirjoittaa. Lisäksi kannattaa aloittaa valmistautuminen julkaisupäivään ajoissa.
Yleisiä plussia siitä, että päättötyö tehtiin blogina, oli muun muassa se, kun omia tekstejä kommentoidaan rakentavasti - muidenkin kuin opettajan kannalta. Se oli oiva lisäys projektiin, oli aina jotain mistä parantaa. Suosittelen blogia ehdottomasti myös seuraavan vuoden päättötyömenetelmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti